Perinteet kuuluvat sivistykseen ja suvivirsi suomalaiseen kouluun

Hyvä lukija,

On aika jakaa jälleen ajatuksiani. Tässä blogikirjoituksessani käyn läpi ajatuksiani siitä, miten tärkeää on eurooppalaisen arvopohjan ja historiallisen kontekstin ymmärtäminen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisessä.  

EU:n perussopimuksista Lissabonin sopimuksessa viitataan Euroopan kulttuuriseen, uskonnolliseen ja humanistiseen perinteeseen, josta kehittyneitä yleismaailmallisia arvoja ovat ihmisen loukkaamattomat ja luovuttamattomat oikeudet sekä vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate. Kristinusko on Euroopan suurin uskonto ja perinteinen valtauskonto, josta ovat kehittyneet EU:n perusarvot. Ilman kristinuskoa ja kristillistä perinnettä Suomi tuskin olisi sellainen hyvinvointivaltio, mitä se tänä päivänä on.

Tätä taustaa vasten en voi kuin surullisena ihmetellä sitä keskustelua, mitä on jo vuosia käyty siitä, voidaanko kouluissa laulaa suvivirsi kevätlukukauden viimeisenä päivänä. Samalla tämä tarkoittaa, ettei kunnioiteta niitä perusarvoja, kuten tasa-arvoa ja vapautta, joiden varaan yhteiskuntamme on historiallisesti rakentunut. Suvivirressä muistutetaan Jumalan hyvyydestä ihmisiä kohtaan. Ketä tämän kuuleminen vahingoittaa? Lisääkö se suvaitsevaisuutta, että kaikki lapset ja nuoret - myös kristityt - suljetaan kokonaan tämän viestin ulkopuolelle?

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on mietinnössään PeVM 2/2014 vp linjannut, että perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei johdu vaatimusta poistaa koulun toiminnasta kaikkea uskontoon viittaavia elementtejä sisältävää ainesta. Pitkälle viety uskonnollista alkuperää olevien perinteiden välttäminen ei valiokunnan mielestä myöskään edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta. Sen sijaan koulujen toiminnassa ja niitä koskevassa ohjauksessa on tärkeää ottaa huomioon keskeiset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, kuten indoktrinaation kielto, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus. Perustuslakivaliokunnan mielestä on kaiken kaikkiaan olennaista, että oppilaalle tai hänen huoltajalleen jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että koulun juhliin sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta niitä ei voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina. Perustuslakivaliokunta on niin ikään katsonut, että muitakin vastaavia sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.

Näiden valossa on siis selvää, että suvivirsi kuuluu kouluihin tänä päivänä. Toki on asia erikseen, mikäli koululuokka osallistuu esimerkiksi Jumalanpalvelukseen. Tässä tilanteessa eri vakaumuksen omaaville on järjestettävä muuta vaihtoehtoista ohjelmaa.

Ihmiselle ei ole haitallista muistaa historiaa. Tämä on ennen kaikkea tärkeää, jotta emme toista niitä virheitä ja kauheuksia, joita ihmiskunta on aiemmin historian saatossa tehnyt. Olisivatko holokaustin kauhut jääneet tapahtumatta, jos Kolmannen valtakunnan johto olisi uskonut Jeesuksen opetukseen ”tee toiselle, niin kuin haluat itsellesi tehtävän”? Hitler oli omasta mielestään ”moderni” ihminen, joka uskoi lähinnä tieteeseen ja teknologian kehitykseen. Kolmas valtakunta nojasi uuspakanallisiin riitteihin ja symboleihin, mutta Hitlerille näillä oli vain välinearvoa.

Uskonnonvapaus ei ole sama asia kuin täysi uskonnottomuus ja uskonnollisten perinteiden häivyttäminen. Olen esittänyt varhaiskasvatukseen toivomuksen, että päiväkodissamme laulettaisiin Suvivirsi ja tuonut esille, että kodissamme on kristillinen vakaumus. Tätä toivon myös varhaiskasvatuksessa kunnioitettavan. Toivon, että vaalimme kristillisiä perinteitä ja muistamme, että siitä lähtökohdasta rakentuu länsimainen, tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta ja universaalit ihmisoikeudet. Tätä perintöä on vaalittava eikä häivytettävä.