Myös lahjakkaita lapsia tuettava koulupolulla – ei tasapäistämiselle

Luin viikonlopun Helsingin Sanomista mielipidekirjoituksen otsikolla ”Suomalainen koulu lannistaa lahjakkaan lapsen” (HS mielipide 15.2.). Mielipidekirjoituksessa kahden alakouluikäisen lapsen äiti kirjoittaa huolestuneena havainnoistaan suomalaisen peruskoulun opetuksen tilasta.

Kirjoittaja maalaa kuvan suomalaisesta koulusta levottomana paikkana, missä pojat oireilevat riehumalla. Kirjoittajan lahjakkaat lapset taas eivät ole saaneet ansaitsemaansa opetusta, vaan palaute lapsilta on ollut, että koulussa on ”tylsää” ja ”siellä ei opi mitään uutta”. Kun perhe muutti ulkomaille, äiti oli yllättynyt toisen maan läksyjen ja laajojen koealueiden määrästä.

Tämän jälkeen kirjoittaja summaa sen, mitä tulisi tehdä, jotta suomalaisessa koulujärjestelmässä oppimisen ilo syttyisi jälleen:

”Siinä, missä on tärkeää tukea oppimishaasteiden kanssa kamppailevia oppilaita, on tärkeää myös lahjakkaampien oppilaiden oppimismotivaation ylläpito, haasteiden tarjoaminen ja työstä palkitseminen – heti ensimmäisistä luokista alkaen. Mutta niin kauan kun opetuksen taso mukailee heikommin oppivien tahtia, miten suomalainen koulu voi huolehtia myös menestyvistä oppilaistaan?

Lapset kaipaavat haastetta, ja joskus myös kuria. Kuulostaa kenties vanhanaikaiselta, mutta kun nämä (perus)asiat ovat uudistusten saatossa unohtuneet, kertovat Suomen nykyiset oppimistulokset meille jotain.”

Olen itse erittäin huolestunut kirjoittajan havainnoista. Jos Suomi aikoo pysyä innovaatioiden, teknologian ja tieteenteon kärkimaana, tarvitaan lahjakkaiden yksilöiden motivointia koulupolulla jo varhaisessa vaiheessa. Kouluissa lahjakkailta lapsilta tulee vaatia enemmän ja heille tulee mahdollistaa oppimisen ilo. Heidän tiedonjanoaan ei saa sammuttaa tasapäistämisellä ja etenemällä liian verkkaiseen, heikommista oppimistuloksista kärsivien tahtiin. Lahjakkaiden lasten kynttilää ei saa jättää sammumaan vakan alle.

Perussuomalaisten kunta- ja aluevaaliohjelmassa on tartuttu tähän ongelmaan ja linjattu, että myös lahjakkaat ja motivoituneet oppilaat tarvitsevat erityishuomiota ja eriyttämistä opetuksessa. Vastaavasti ohjelmassa pidetään tärkeänä, että heikommista oppimistuloksista kärsivät oppilaat saisivat tarvitsemansa tuen, mihin ehdotetaan ratkaisuksi tarkkailuluokkien palauttamista. Summa summarum: Vähemmän tasapäistämistä ja häiriöitä, enemmän tyytyväisyyttä ja tuloksia!

Viittaamassani HS:n mielipidekirjoituksessa todetaan, että kasvatustieteilijöiden ja Opetushallituksen tulisi herätä siihen todellisuuteen, että suomalaisen koulujärjestelmän kultavuodet ovat takanapäin.  En voisi olla enempää samaa mieltä. Kunta- ja aluevaaliohjelmassa (s. 10) todetaankin realistisesti nykyinen tilanne: erityislasten tai kielitaidottomien maahanmuuttajaoppilaiden sijoittaminen muiden koululaisten sekaan ilman, että luokkiin on varattu riittävät resurssit opettaa ja ohjata, jättää koululaiset tosiasiallisesti ilman opetusta.

Suunnanmuutosta tarvitaan ja paluuta perusasioiden äärelle, missä opetus on jälleen mahdollista.

Suomalaisen peruskoulun kunnianpalautus lähtee siitä, että luokissa pitää tosiasiassa olla mahdollisuus oppia. Opettajilla tulisi olla tarvittava auktoriteetti ja mahdollisuudet tarvittavaan kurinpitoon. Lisäksi opettajilla tulee olla tarvittavat resurssit opettaa. Se, että edetään heikoimman kielitaidon omaavan oppilaan tahdissa tai muutoin tasoltaan heikomman oppilaan tahdissa, laiminlyö täysin lahjakkaammat lapset. Tämä rapauttaa lahjakkaampien lasten motivaation ja heikentää heidän kasvamistaan täyteen potentiaaliinsa. Kouluissa tulisi eriyttää opetusta myös lahjakkaille lapsille ja erottaa rohkeammin erityistä tukea tarvitsevat omiin ryhmiinsä.

Nyt on viimeinen hetki toimia ja laittaa perusopetus kuntoon perussuomalaisten mallilla. Äänestämällä voit vaikuttaa.